Opetusministeri joutuu leikkaamaan menoja

Hallitus saatiin kuin saatiinkin vaihdettua menneenä kesänä. Tilanne näytti paikoin jo toivottomalta. Hallitukseen opetusministeriksi Henna Virkkusen tilalle valittiin demareiden Jukka Gustafsson.

Gustafsson on pitkän linjan poliitikko ja onkin ollut monen hallituksen salkkujenjakoarvailuissa mukana. Nyt hänelle paikka aukeni, mutta hankalalla hetkellä. Media sekä oppositio ovat pitäneet Kreikkaa ja EU:n kriisimaita jatkuvasti pinnalla. Tämä on poistanut huomion monesta muusta asiasta, kuten tulevista menoleikkauksista ja veronkorotuksista täällä kotimaassa. Menoleikkauksia on luvassa myös Gustafssonille.  

Meitä opiskelijoita kiinnostavat menoleikkauksista eniten opiskeluun liittyvät seikat. Hallitusohjelmaan onkin kirjattu leikkauksia myös koulutuksesta. Leikkaukset koskevat kaikkia asteita – myös ammattikorkeakouluja. Käytännössä leikkaukset tarkoittavat aloituspaikkojen vähentämisiä ja luultavasti sivupisteiden lakkautuksia. Lukiot sekä ammattikoulut ovat myös saksien välissä.

Opetusministeri Gustafsson ei hänkään halua ottaa sen enempää kuin edeltäjänsäkään kantaa ammattikorkeakoulujen rakenteelliseen kehittämiseen. Tämä on kuitenkin sellainen asia, että jossain vaiheessa siihen on pakko ottaa kantaa, ja hetki tulee olemaan tällä hallituskaudella. Säästöjä on pakko saada.

Opetusministeriö on painostanut ammattikorkeakouluja tiivistämään yhteistyötään ja rivejään. Suurempia fuusioita ei ole vielä tullut, mutta on mahdollista, että esimerkiksi Mikkelin ammattikorkeakoulun ja Kymenlaakson ammattikorkeakouluilla ei enää kohta ole erillisiä rehtoreita. Kuulostaa läheiseltä yhteistyöltä.

Insinöörejä ja insinööriopiskelijoita leikkaukset koskettanevat lähinnä tietotekniikan puolella. Todennäköisimmin muita insinöörialoja ei karsita ainakaan merkittävästi. Tämä on hyvin valitettava seikka. Niin Uusi Insinööriliitto kuin Insinööriopiskelijaliitto ovat ajaneet jo pitkään aloituspaikkojen karsimista. Ei ole järkeä kouluttaa viittä insinööriä, jos kahdelle on töitä.

Pahin tilanne syntyy, mikäli leikkaukset tehdään vain ottamalla siivu ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta pois. Tällöin ammattikorkeakoulut joutuvat kasvattamaan luokkakokojaan ja irtisanomaan henkilökuntaansa. Valitettavasti irtisanomiset koskettavat usein nimenomaan opetushenkilökuntaa.
 
Toinen uhkakuva on, ettei opetusministeriö määrittele tarkasti aloituspaikkaleikkauksien kohdetta ammattikorkeakouluille. Insinöörikoulutuksesta ammattikorkeakoulu saa hyvät rahat, mikä kasvattaa paineita lisätä nimenomaan insinöörikoulutuksen aloituspaikkoja, sillä aloituspaikkojen vähennykseen liittyvät keskustelut ovat painottuneet humanistisille aloille.

Aloituspaikkojen karsiminen on hyvä asia, sillä kaikille valmistuneille ei ole töitä. Pystyäksemme kuitenkin kilpailemaan laadukkailla insinööreillä globaaleilla markkinoilla on koulutukseen panostettava.

Suomen pitää leikata aloituspaikkojen määriä, mutta ei koulutukseen käytettävää rahaa. Koulutukseen satsaamatta jättäminen on aina lyhytnäköisyyttä.