Insinööri-lehti

Kaikki hajoaa

Kuulun ihmisiin, jotka eivät vaihda autoa, kodinkoneita, kameraa tai vaikka asuntoa ihan vaan huvin vuoksi. En osaa sanoa, kuinka järkevää tai vaikka taloudellista se on, mutta näin on tullut elettyä vuosikymmeniä.

Viikonloppuna minut ajettiin taas kerran pakkorakoon. Laitoin perjantai-iltana jäisiä vadelmia pakastimesta mikroon. Ajatuksena oli niitä sulatella, mutta hyvin palvellut mikroaaltouunini oli toista mieltä. Sen käynnistämisen jälkeen luukun takana alkoi näkyä epäilyttävää salamointia, eikä sisältä kuuluva epämiellyttävä sirinäkään kuulostanut normaalilta.

Pysäytin laitteen ja otin töpselin irti seinästä. Vaikka tiesin mikron ikivanhaksi – en edes kehtaa kertoa sen ikää – minua harmitti. Mikä on, kun mikään ei enää nykyään kestä, kaikki hajoaa käsiin.

Päätin pakata epäluotettavaksi heittäytyneen mikron heti seuraavana päivänä auton takakonttiin ja mennä ostamaan uuden. Pian minulle valkeni, miksi vanha kone oli viihtynyt meillä niin pitkään: on asioita, joita huvittaa ostaa, ja sitten on asioita, joita hankkimisessa menee hermo huonoon kuntoon.

Kodinkoneita tuli ostettua yhdellä kertaa kolmin kappalein.

Internet kertoi jo illalla, että vaihtoehtoja on valistuneelle kuluttajalle pilvin pimein. Hintahaarukka alkaa kympeistä ja päättyy yli tuhannen euron integroituihin mikroaaltouuneihin, mitä se integroitu tässä yhteydessä ikinä tarkoittaakaan. Eri merkkejäkin tuntui olevan pienen puhelinluettelon verran.

Nostin kädet pystyyn ja päätin saman tien jättää mikroaaltohifistelyn sikseen. Eiköhän Citymarketin jumbomarkkinoilta löydy hyvä ja kohtuuhintainen mikro, jolla saan marjani sulatettua ja ruuan lämmitettyä seuraavat kymmenen vuotta.

Sunnuntaina hyrisin tyytyväisenä katsoessani uutta mikroaaltouunia. Sehän istuu pieneen keittiööni aivan yhtä hyvin kuin muutama vuosi sitten hankitut kylmäkalusteet ja astiapesukone, jotka tuli ostettua kertarysäyksellä, kun sähkönkulutus näytti epäilyttävän suurelta.

Saman tien aloin ihmetellä, mikä ihme minuun silloin iski, kun uusia kodinkoneita tuli ostettua yhdellä kertaa kolmin kappalein. Ja pian niiden jälkeen oli vielä pakko vaihtaa sähköhella uuteen. Melkoista kulutusjuhlaa on vietetty, joku voisi moittia.

Pessimismi alkoi myös iskeä pintaan. Monet ovat kertoneet, että nykyisten laitteiden elinkaari ei ole puoliakaan siitä, mitä vanhojen. Niin että kai nuo suhteellisen hiljan hankitut vehkeet alkavat tulla pian elinkaarensa päähän ja taas on lähdettävä kaupoille.

Onneksi sentään kylpyhuoneessa silloin tällöin pyörivä pyykinpesukone on vielä ajalta, jolloin kodinkoneet tehtiin kestämään. Toisaalta eihän sekään enää mikään priima ole, onhan siinä jo ilmennyt parikin pikkuvikaa.

Ja ei pyykinpesukoneeni ainakaan kovin energiatehokas ole, joten kai senkin voisi vaihtaa uudempaan ennen kuin se tai vastikään hankitut, uudemmat laitteet hajoavat. Mutta eihän tässä mitään kiirettä ole, toimiva peli kuitenkin, joten jos kuitenkin miettisi asiaa vielä muutaman kuukauden.

Jari Rauhamäki
Insinööriliiton viestintäpäällikkö